Tulossa: PIKI – Salamasankari

Piki kansikuva rajattu

Katri Kirkkopellon lastenkirjaan pohjautuva Nukketeatteri PikkuKulkurin nukketeatteriesitys, ensi-ilta Malmitalossa 2.3.2018

Kirkkopellon kirjassa PIKI pohditaan kiusaamiseen ja leikeissä yksinjäämiseen liittyvää ongelmaa. Nukketeatteriesitys nostaa nämä samat tärkeät asiat esille teatterin ja sadun keinoin taiteellisia arvoja unohtamatta. Katsojille halutaan tarjota visuaalisesti kiehtova ja mukaansatempaava tarina tärkeästä aiheesta.

Esitys valmistetaan kiertuekäyttöön siten, että se palvelee erityisesti päiväkotien, ala-asteen koulujen ja kirjastojen tarpeita koko Suomessa. Kohderyhmänä ovat 2-9 -vuotiaat lapset, heidän vanhempansa ja hoitajansa.

Dramatisointi, ohjaus ja nuket: Teija Sivula
Musiikki: Salla-Marja Hätinen
Lavastus: Teija Sivula ja Ilpo Mikkonen
Näyttelijä: Ilpo Mikkonen

Nukketeatteri lehdissä!

KuvakirjanHahmo

Artikkeli Valkeakosken Sanomissa

 

 

tervareitti2016

Artikkeli Tervareitti-lehdessä

 

 

Uusi näytelmä, Onnenhetkiä alkaen toukokuussa. (ks. Esitykset)

PikkuKulkuri lehdessä:

Maaseudun tulevaisuus 8.2.2016:

Maatilan eläimet heräävät henkiin Ilpo Mikkosen hyppysissä Musta Kana -näytelmässä. Jokainen nukketeatteriesitys on hänelle yhteinen matka lasten kanssa.

Musta Kana -nukketeatteriesitys on meneillään. Lapsiyleisö seuraa tarkkaavaisena näytelmää kanasta, joka munii vain tähden ja sydämen muotoisia munia ja joutuu siksi syrjityksi. Kuka määrää mikä on kaunista, onko muna soikea oikea, näytelmässä kysytään.

Nuken voimaa

Ilpo Mikkonen, 55, on tehnyt päätyökseen nukketeatteria vuodesta 1992 lähtien. Innostus sai alkunsa, kun hän työskenteli lastentarhanopettajana Helsingissä.

“Päiväkodissa huomasin, miten valtava vaikutus nukella on lapseen. Nukella on vahva auktoriteetti lapseen, mutta toisaalta lapsi on vahvoilla nuken kanssa, koska hän elää aikuisten kanssa ja heidän säännöillään. Lapsi voi omaksua nuken kautta helpommin neuvoja ja saada vahvistusta itsetunnolleen.”

Mikkosen pyörittämä PikkuKulkuri on kiertävä ammattinukketeatteri. Ohjelmistossa on kahdeksan eri näytelmää. Mikkonen tekee noin 130 esitystä vuodessa ympäri Suomea. Hän viihtyy tien päällä ja esiintyy pääosin soolona.

Työ vaatii moniosaamista.

Mikkonen oli jo lapsena innokas laulamaan, esiintymään ja piirtämään. Nyt hän saa toteuttaa taitojaan rakastamassaan ammatissa. Mustaa Kanaa suunnitellessaan hän innostui myös ompelemisesta.

“Aiemmin olen käyttänyt ompelijoita, mutta tähän näytelmään halusin tehdä kaiken itse. Suunnittelin ja valmistin nuket, tein käsikirjoituksen ja sävelsin musiikin.”

Mikkonen suunnittelee esityksen aina lapsen näkökulmasta ja lasta kunnioittaen. Vaikka hänellä on pedagoginen koulutus, ensisijainen lähtökohta on tehdä taidetta. Hänestä on tärkeä muistaa, että nukketeatteria ei tehdä aikuisille tai kriitikoille. Jokainen esitys on yhteinen matka lasten kanssa.

“Lapsiyleisölle on annettava aikaa ajatella ja omaksua. Siksi näytelmä ei saa edetä liian nopeassa rytmissä. Toisaalta, jos esityksessä ei ole riittävästi intensiteettiä, se romahtaai”, esiintymisen ammattilainen puntaroi.

Parasta ammatissa on Mikkosen mukaan lasten antama vastakaiku. Parasta palautetta on myös se, kun näytelmä tilataan uudestaan samaan paikkaan.

“Kukaan ei tee tätä työtä rikastuakseen. Tekemisen riemu ja se, että saa tehdä rakastamaansa työtä, ovat rahaa tärkeämpiä asioita.”

Hoksnokkaa tarvitaan

Onnistunut nukketeatteriesitys koostuu lukemattomista yksityiskohdista, joita kaikkia katsoja ei edes huomaa. Tarinan on oltava sellainen, että sen pystyy toteuttamaan fyysisesti. Mikkonen ohjaa jaloilla ääni- ja valotehosteita ja käsillä nukkeja.

“Esineiden käsittely on tärkeää. Hahmoja ei saa olla liikaa ja niitä on kyettävä kuljettamaan tarinan mukana. Täytyy muistaa, että on vain kaksi kättä ja jalkaa.”

“Vanha nukentekijä Kirsti Huuhka sanoi, että nukketeatterin tekijältä vaaditaan “hoksnokkaa”, jotta hän kykenee keksimään ja toteuttamaan ideoitaan.”

Esiintyminen ei enää jännitä konkaria samalla tavalla kuin uran alkuaikoina.

“Olen tottunut, että mitä vain voi tapahtua ja siitä selviää. Vaikka lavasteet kaatuvat kesken esityksen, siihen ei kuole. Näytösten ensi-illan jännittävät edelleen, mutta nykyisin valmistaudun niihin koeyleisön edessä.”

Maatilarekvisiittaa

Ilpo Mikkonen syntyi ja varttui Oulussa. Pohjoinen kotiseutu on läsnä Musta Kana -esityksessä, sillä rekvisiittana oleva maitotonkka ja heinäseipäät ovat peräisin muhoslaiselta maatilalta. Lavasteena oleva iso matkalaukku on puolestaan kiertänyt Mikkosen isän mukana ympäri Pohjois-Suomea.

“Perheemme oli iso ja vähävarainen. Isä paiski kovasti töitä, että sai elätettyä perheensä. Hän kiersi myymässä ovelta ovelle muun muassa pölyimureita.”

Lapsuudenkokemukset ovat heijastuneet myös nukketeatteritaitelijan työasenteeseen.

“En halua helppoa elämää. Haluan tehdä paljon töitä ja mielestäni työssä on tultava välillä hiki.”

Taiteen risteyskohdassa

Musta Kana -näytelmä päättyy onnellisesti. Apuun rientäneen nokkelan jäniksen ansiosta sorsittu kana löytää elämänilon ja paikkansa maailmassa.Valkoisten kanojen parvessa elävä musta kana on yhtä hyvä kuin muut kanat. Musta Kanaa on esitetty vuodesta 2011. Nukketeatteritaiteilija kertoo saaneensa näytelmästä yllättävää palautetta viime aikoina.

“Moni on miettinyt, että onko tämä pakolaiskana. En ajatellut näytelmää tehdessäni, että sanoman voisi ymmärtää tuolla tapaa. Ehkä taustalla on myös se, että ihmisellä on tarve saada oma mielikuvituksensa nukkea täydellisemmäksi”, Mikkonen pohtii.

Nukketeatteri on monen taiteenlajin risteyskohdassa. Mikkonen uskoo perinteisen teatterimuodon tulevaisuuteen.

“Nukketeatteri on elävää teatteria eikä tarina kuole koskaan.”

Ilpo Mikkonen

Syntynyt Oulussa vuonna 1960. Näytellyt teatterissa ja toiminut dubbaajana useissa elokuvissa. Hän on ääninäytellyt muun muassa Muumien Nipsua ja Niilo Nokkelaa. Kouluttanut sekä lapsia että aikuisia nukketeatterin tekemiseen.

Jouni Hirn

Satusafarin palautetta

Esityksestä saamaani palaute:

Hei, Ilpo!

Kiitos käynnistäsi täällä Kallahdessa! Ihan nopeasti haluan kertoa Sinulle palautteesta, joka tuli Satusafarista! Kasvattajat kyselivät lasten mielipiteitä esityksestä ja erityisesti eläinhahmoista lapset pitivät. Jokaisella oli oma suosikkinsa. Eskarit piirsivät heti esityksen jälkeen kokemastaan.

Kaikki kasvattajat pitivät myös kovasti esityksestä. Ja huom! meillä on hyvin kriittinen ja rehellinen opettaja- ja lastenhoitajakunta! Kommenteissa oli maininta “korkeatasoinen”, “hyvin hallittu”, “rauhallinen ja selkeä, ei kalasteltu liikaa efekteillä”, “lasten ilmeet kertoivat paljon, jopa pienet jaksoivat herpaantumatta seurata esitystä”, “ei pelottanut lapsia”, “se mies oli paras” , eläimet ja rekvisiitta olivat upeita!” jne. Musiikista pidettiin myös.

Joten toivon Sinulle, Ilpo, PALJON PALJON esityksiä ja yleisöä! Me voimme ainakin suositella!

Leppoisaa kevättä Sinulle!

Marja-Leena Nummela
päiväkodin johtaja